Hei, me olemme Villains perhe
Täällä kasvaa ja elelee cornish rex rotuisia kissoiksi oletettuja otuksia, jotka suurimman osan aikaa saattavat vaikuttaa joltain marakatin, mangustin ja elosalaman geneettiseltä kokeilulta.
Minä taas olen Satu, Äämämamma, Ruokakaapin täydentäjä ja Virallinen siisteyspäällikkö. Ikä lähentelee jo aikuista naista ja inasen hipoen kissatätiä.
Asustelemme, siis minä ja kissat, sekä koirat Pirre ja Piika, Etelä Savossa, tarkemmin ottaen Haukivuorella.
Lähimmät kaupungit ovat Mikkeli ja Pieksämäki, joista löytyy vilkkaat rautatieasemat.
Kissankasvattajana olen vielä alkutaipaleella, ensimmäiset Villains-kissat syntyivät 9.9.2017, niin silti kasvatustaustaa on kertynyt jonnin verran muualta. Eläinten kanssa työskentelyä on karttunut niin löytöeläinpuolelta, lemmikkitarvike myyjänä, hevostalliyrittäjänä ja tietenkin mukana kulkeneiden eri eläinten ansiosta ihan lapsuudesta saakka.
Kissankasvatus on perusperiaatteiltaan varsin tuttua, mutta poikkeaa joiltain osa-alueilta aiemmasta kokemuksestani ja paljon on sellaista, jota ennen tätä ei olisi tullut edes mietittyä.
Esimerkiksi, vaikka cornish rexejä ei kasvateta värin vuoksi ja väri on 0 pistettä näyttelyissä, on sillä painava merkitys rekisteröinnin yhteydessä. Ihan mitä tahansa värejä ei sinne voi hatusta heitellä. Ja jos vielä sattuu sellaiset värit, joita periaatteessa olisi mahdollista olla, mutta jotka eivät kuitenkaan aivan istu siihen tietoon mikä on olemassa, eikä vertailukohtia ole saatavilla, voi siinä mennä vähän sormi suuhun. Mutta tärkeintä on silti, että kissat ovat terveitä ja hoidetaan asianmukaisesti, se painaa enemmän vaakakupissa.
Onneksi on muitakin harrastajia ympärillä ja joiden kanssa voidaan yhdessä kerrata ja päivittää vanhaa ja oppia ja opettaa uutta. Virheitäkin tulee välillä, mutta jokaisesta pitää oppia ja välillä se opitukkin on päivitettävä ajantasalle. Kukaan ei ole täystietäjä, mutta kaikilla on mahdollisuus oppia uutta. Tämä koskee niin minua, kuin kasvattieni omistajia.
Maalaisjärjellä pääsee pitkälle ja opettelemalla itse hakemaan sitä tietoa oikeista lähteistä, ja jos sittenkään ei ole varma, niin uskaltaa kysyä! Nämä ovat asioita, mitä arvostan varsin korkealle.
Mikä on cornish rex ja kenelle se sopii... hyvä kysymys...
Virallisesti eläinlajina se on kissa, mutta useimmat omistajat väittävät, että sekaan on saattanut lipsahtaa pupua, mangustia, kengurua, ripaus hiirtä ja roima annos apinaa. Vauhtia näiltä seurallisilta ja sosiaalisilta elosalamoilta ei puutu. Useammin kuin kerran tulee mietittyä, olisiko sittenkin pitänyt ottaa vaikka hamstereita tai muita pikku elikoita, mutta toisaalta... kuinka tyhjää ja hiljaista elämä olisi ilman cornareita. Huumorintaju näillä on uskomaton, kekseliäisyys ja hieman hullut tempaukset kuluu melkeinpä vakiovarustukseen. Tätä vaaditaan myös omistajalta.
Jos rakastat rauhaa ja hiljaisuutta ja mielikuvasi kissasta on uuninpankolla tai sohvalla nukkuva hiljainen ja hillitty kissa, niin suosittelen käymään tutustumassa cornarikodissa riehurallin
aikaan. Poikkeuksiakin toki on, mutta ne vain vahvistavat säännön.
Cornari viihtyy mukana päivän askareissa ja syytä onkin tarkistaa esimerkiksi pesukone ennen käyntiin laittamista. Vaikka vauhtia on, niin nämä ovat silti varsin älykkäitä ja siten helposti
koulutettavissa. Rajoja ja rakkautta, aktivointia, maalaisjärkeä ja loogisuutta arkeen niin pääsee pitkälle ja elo cornarin kanssa muuttuu rikkaudeksi. Se oma perhe luo säännöt ensimmäisestä
päivästä lähtien cornarin saapuessa kotiin. Kannattaakin miettiä mikä on sallittua ja mikä kiellettyä myös tulevaisuudessa. Pentuna verhoissa tai lahkeessa roikkuva kissa ei ole sama kuin
aikuinen, joka tekee samaa. Nämä oppivat myös ne huonot tavat helposti ja niistä pois opettaminen onkin jo haasteelisempaa ja enemmän aikaa vievää puuhaa.
Miksi kasvatan ja millaisilla periaatteilla...
Kasvatus on minulle harrastus, mutta silti harkittua. Kasvatuksen tavoitteena on terveet, rodunomaiset ja hyväluontoiset kissat, jotka omalta osaltaan veisivät rotua eteenpäin. Laaja geenipooli, johon harkitusti yhdistetään uusia linjoja, on eduksi näinkin pienessä maassa kuin Suomi. Haluttuja ominaisuuksia haettaessa tarvittaessa ja tarkan puntaroinnin jälkeen voidaan myös hieman tinkiä jostain ominaisuudesta, jos se edistää muutoin kokonaisuutta. Suunnittelu
alkaa jo paljon ennen emon astutusta ja pentujen kohdalla suunnitelmia tehdään silmälläpitäen useampia tulevia sukupolvia. Joskus suunnitelmat kuitenkin muuttuu ja elää, mutta niin tekevät tilanteetkin.
Siitoksessa olevat kissat, ajallaan tai tarvittaessa, myös sydänultrataan, mutta sitäkin tärkeämpi tieto tulee sukuhistorioista.
Tarkastelemalla yhdistettävien sukujen terveystietoja, ei vain emältä ja isältä, vaan myös useamman polven sisaruksia, enoja, isoäitejä, ukkeja, tätejä kauempaakin ja niiden jälkeläisiä ja
jälkeläisen jälkeläisiä, saa enemmän tietoa, kuin yksittäisestä ennen ensimmäistä astutusta tehdystä sydänultrasta tai muista kertaluontoisista tutkimuksista. Kissa voidaan ultrata vaikka kuutena vuotena peräkkäin terveeksi ennen HCM positiivista tulosta. Erään virallisesti ultraavan
eläinlääkärin mukaan, siitoskissat tulisi ultrata joka vuosi viiteen ikä vuoteen asti ja jos siihen mennessä ei ole positiivista tulosta tullut, niin luultavasti ei tule. Tässä tulee se ongelma, että kollina pitäminen on useimmiten raskasta niin omistajalle kuin kollillekkin ja naaraiden
jatkuvat, yleensä myös äänekkäät, kiimat noin kahden viikon välein rasittavat ja altistavat tulehduksille ja pillerit tai hormooni valmisteet pitkässä syötössä tekevät saman. Tästä
syystä suurin osa siitoseläimistä ovatkin tehneet työnsä jo ennen 3-4 ikä vuotta, kollit yleensä jo aikaisemmin. Eli pelkkä sydänultra ei ole riittävä vaikkakin hyvä alku. Siksi suosittelen
kaikille pennun ottajille vapaa ehtoista sydänultrausta edes kerran, 1,5-3 vuoden iässä. Nämä ovat tärkeitä tietoja koko rodun kannalta vaikkei kyseistä yksilöä käytettäisikään jalostukseen. Tutkimustietojen julkaisu avoimesti pawpedsissä ja omakissassa lisäävät tietopohjaa yleisestä rodun terveydestä.
Varsin huomioitava asia cornish rexien terveydessä on myös PRA, eli etenevä verkkokalvon rappeuma. Monissa maissa tätä on säännöllisesti jo tutkittu ja on jopa pakollisena tutkimuksena cornish rexeillä. Siinä missä HCM kissa hyvässä lykyssä saattaa lääkityksellä elää jopa 18 vuotiaaksi, niin PRA sokeuttaa 100% varmuudella. PRA ei tosin ole henkeä uhkaava, kun taas pahimmillaan HCM on, niin kissat voivat sopeutua elämään myös sokeana. Testaamisen kautta tähän on tosin helpompi päästä kiinni.
Cornish rexien jalostuksessa on aikojen saatossa käytetty useampaakin rotua, joilla esiintyy PRA:ta, kuten siamilaista, itämaista lyhytkarvaa, abessiinialaista ja persialaista jne. Kantajuutta voi tutkia DNA testaamalla, jossa selviää kantaako kyseinen kissa tätä geeniä. Kahta kantajaa ei tule yhdistää, eikä sairastunutta kissaa tule käyttää jalostuksessa. Periaatteessa on mahdollista yhdistäää kantaja ja ei kantaja, mutta tätäkin käyttäisin vain, jos kyseinen kantaja olisi muilta
osin geneettisesti sellainen, että sillä oikeasti olisi annettavaa rodulle.
Tähän mennessä suurin osa jalostuksessa olleista Villains kissoista on DNA testattu. Mutta koska nyt kantajia ja jopa sairastuneitakin on jo Suomessakin rotuun ilmaantunut, niin alkaen 2022 alan testaamaan kaikki kasvatukseen käytettävät kissat. Testilaboratoriona olen käyttänyt
Yhdysvalloissa sijaitsevaa MyCatScan Paw Print Genetics® yritystä, jolla on erittäin laaja testipaketti. Lisätietoa PRA:sta löytyy tuolta linkkejä sivun kautta. Tämä ei silti ole mikään maailman lopun asia, mutta tässä vaiheessa tähän voidaan käydä käsiksi suhtautumalla asiaan sen vaatimalla tavalla.
Tosiasia on, että kaikissa kissoissa on erillaisia vikoja ja sairauksia. Osaan taudeista saa luotettavia testejä ja tutkimuksia ja osaan ei. Joissain ainoa luotettava tulos on positiivinen tulos ja joskus senkin saamiseksi joutuu testaamaan useamman kerran. Mikä on sitten järkevä määrä ja tiheys testauksille? No se on jokaisella eri. Toiset haluavat testata useita kertoja vuodessa oli tarvetta tai ei, ja toisille riittää harvempikin väli tuomaan mielen rauhan. Tärkeintä on kuitenkin, että ainakin silloin testataan, kun epäilyttää onko jotain vai ei. Minä testaan melko epäsäänöllisesti sekä silloin, jos koen tarpeelliseksi. Jos jotain löytyy, niin asianosaisia infotaan mahdollisimman kattavasti ja aloitetaan tarvittavat toimet. Pelkän mainostuksen vuoksi ei ole tarpeen testata koska esimerkiksi virukset kulkevat myös epäsuorissa kontakteissa ja voivat tulla vaikka heti testin jälkeen.
Mutta olipa sitten kyseessä DNA testit, sydänultrat tai virus-, sieni- ja/tai loi testaukset niin pelkkien huhujen varaan ei kannata tukeutua, vaan mielummin kysyä suoraan huhun kohteelta. Asioilla on monesti kaksi puolta ja eteen päin kiertävä huhu muuttuu matkalla rikkinäiseksi puhelimeksi.
Kasvattajana koen tärkeäksi olla kasvattieni omistajien käytettävissä arjen asioissa. Kun pentu täältä lähtee maailmalle ei yhteys minuun katkea, vaan aina voi soittaa tai laittaa viestiä, jos jokin asia askarruttaa, huolettaa tai ihan vain kuulumisia haluaa jakaa.
Photo by Tessa
Näyttelytoiminta...
Näyttelyissä käymme harvakseltaan ja hyvällä mielellä. Ne ovat oiva tilaisuus tavata muita harrastajia ja saada ulkopuolinen arvostelu kissoista.
Omalle kasvatustyölle tulee helposti sokeksi, jos ikinä ei käy missään.
Näyttelyt ovat myös tärkeä kanava tavata ja keskustella sekä vaihtaa tietoa muiden kasvattajien kanssa.
Rotu kuin rotu hyötyy kasvattajien yhteistyöstä. Samalla päivittyy myös yleinen taso rodusta ja sen suuntauksesta.
Villains pentu.
Villains pennut kasvavat normaalin arjen keskellä. Emo on tiineyden loppu metreille asti osana laumaa ja vasta synnytyksen lähestyessä muuttaa omaan huoneeseen, joka nyt sattuu samalla olemaan myös minun työtila ja makuuhuone. Tähän huoneeseen ei muilla kissoilla ole pääsyä ennen emon lupaa. Kun pennut aloittavat kiipeilyt ja rallit, osaavat käydä hiekkalaatikolla sekä liikkuvat itsenäisesti, niin siinä vaiheessa ne päästetään asteittain tutustumaan ja liittymään muuhun laumaan. Vaikka kodissamme ei ole pieniä lapsia tai juurikaan muita lemmikkejä, (tuota kissojen kouluttamaa koiraahan ei lasketa) niin cornarit pääsääntöisesti sopeutuvat uusiin tuttavuuksiin hyvin.
